Valitse Blogi

kilpailuta urakka

Valaistussuunnittelu


Valaistus on olennainen osa kodin tunnelmaa. Siksi valaisinten sijaintia, määrää ja lampputyyppejä kannattaa miettiä samalla, kun suunnitellaan kodin muuta sisustusta, värimaailmaa ja eri huoneiden käyttöä. Jos kyse on uudisrakennuksesta, valaistussuunnittelu aloitetaan jo talon rakennusvaiheessa yhdessä seinä- ja kattorakenteiden sekä sähkötöiden suunnittelun kanssa.

Valaistus on lämmityksen jälkeen kodin suurin energiankuluttaja. Siksi valonlähteiden energiatehokkuus ja käyttöikä ovat tärkeämpiä valintakriteerejä kuin hinta kaupan hyllyllä. Mitä enemmän lamppu lämpenee, sitä enemmän se hukkaa energiaa. Energiatehokas valaisin pystyy muuntamaan lähes kaiken energiansa valoksi.

Erityyppisiä valaisimia ja valonlähteitä eli lamppuja on niin paljon, ettei mistään itselle tärkeästä valintakriteeristä tarvitse tinkiä. Kun valaistus suunnitellaan huolella ja käytetään apuna myös ammattilaisia, kodin valaistus voi olla yhtä aikaa tunnelmallinen, käytännöllinen, turvallinen ja ekologinen.

Muista! Suomessa kaikki luonnonvalo kannattaa hyödyntää ja liittää osaksi talon valaistussuunnittelua. Vaikka kodin valaistusta suunniteltaisiin kesäkuukausien aikana, talven pimeisiin aamuihin ja iltoihin on varauduttava. Valaistus kannattaa suunnitella mahdollisimman monipuoliseksi.

Valaistus osana kodin sisustusta

Epäsuora valaistus on lähes aina parempi vaihtoehto kuin suora valo, joka häikäisee helposti. Myös lamppujen yhdistämistä kiiltäviin, tasaisiin pintoihin kannattaa välttää. Valo kuin valo toimii paremmin, kun valokeila hajoaa ja heijastuu luonnollisella tavalla kodin materiaaleista.

Värit syntyvät valosta

Valot vaikuttavat värien näkemiseen – syntyväthän värit vasta valon myötä. Jotta kodin värimaailma ja huonekalujen kuosit erottuisivat taustasta ja näyttäisivät luonnollisilta, valon on oltava riittävän kirkasta ja epäsuoraa. Liian himmeä tai keltainen valo häivyttää värit, kun taas liian kirkas valokeila häikäisee kohteen niin, ettei värejä pysty tunnistamaan.

Valon voimakkuudella ja sävyllä on väliä. Lue lisää valoon liittyvistä termeistä, kuten värilämpötilasta, blogin sanasto-osiosta. [linkki: Tärkeää sanastoa]

Valoilla korostetaan ja häivytetään

Valot vaikuttavat huoneen ilmapiiriin ja tilantuntuun. Kapeaa tilaa ei kannata korostaa valoilla, jotka on suunnattu tilan muodon mukaan rivistönä lattiaan tai kattoon. Mitä kapeampi tila on, sitä enemmän tilan muotoa kannattaa rikkoa useilla eri suuntiin kohdistetuilla valoilla. Myös matalalle, esimerkiksi pöydälle tai lattianrajaan, sijoitetut valot luovat kodikkuutta pitkänmallisiin tiloihin.

Suureen tilaan tarvitaan valoja, jotka ohjaavat katsetta huoneen kiintopisteisiin ja erottavat erityyppiset pientilat, kuten sohvaryhmän ja työpöydän. Valojen avulla sisääntulijan katse saadaan kiinnittymään jo keittiön ovella viihtyisään ruokailuryhmään tai olohuoneessa pianoon. Jos suuri tila valaistaan liian voimakkaasti, valon ja varjojen vaihtelulle ei jää tilaa ja huone tuntuu hallimaiselta. Liian niukka valaistus taas syö neliöitä.

Koska valaisimet ovat myös esineitä, niiden ulkonäköön kannattaa kiinnittää huomiota. Valaisimia on mahdollista korostaa sisustuselementteinä tai häivyttää taustaan. Joskus lampun tärkein ominaisuus on olla huomaamaton.

Tekniikka toimii muttei näy

Valaisinten käytön pitäisi olla mahdollisimman vaivatonta. Kytkinten paikat kannattaa suunnitella kuhunkin huoneeseen erikseen. Joissakin huoneissa on järkevää ohjata kaikkia valoja yhdestä kytkimestä (esim. kylpyhuone), kun taas toisissa valaisimilla on monia käyttötarkoituksia (esim. olohuone). Silloin useammalle kytkimelle ja esimerkiksi himmentimelle on käyttöä.

Kytkinten sijainti korostuu kulkuväylillä ja esimerkiksi makuuhuoneessa, jotta valot voidaan sammuttaa sängystä nousematta. Kannattaa harkita myös johdottomia valonohjausjärjestelmiä, joilla valaistusta säädetään jopa seinien läpi kaukosäätimellä. Kauko-ohjain lähettää käskyt muuntajalle, joka sytyttää, sammuttaa, ajastaa tai himmentää kodin valaistusta.

Mitä enemmän valaistukseen liittyy tekniikkaa, sitä enemmän kotiin ilmestyy myös johtoja. Uudisrakennuksen valaistussuunnittelussa kaikki ylimääräiset johdot pyritään piilottamaan rakenteiden sisään. Toinen vaihtoehto on hyödyntää huonekaluja näköesteinä. Lisäksi kannattaa muistaa, että pistorasioiden ei ole pakko olla seinällä. Lattiapistorasiat ovat hyvä vaihtoehto.

Eri-ikäiset asujat

Yksi tärkeä asia kodin valaistusta pohdittaessa on asujien ikä. Aikuiset kaipaavat voimakkaampaa valoa kuin nuoret, ja 60-vuotiaan valontarve voi olla jo moninkertainen parikymppiseen verrattuna. Myös lapset tarvitsevat tasaista, kirkasta valaistusta.

Iän myötä hämäränäkö huononee ja valonmäärän vaihteluihin sopeutuminen käy hitaammin. Vanhukset ovatkin herkempiä valon häikäisylle kuin nuoret. Myös pikkulasten silmät reagoivat herkästi liian kirkkaaseen valoon. Vanhus- ja lapsiperheessä valaistuksen pitää olla tehokasta, mutta luonnollisen valkoista, epäsuoraa, tasaista ja häikäisemätöntä.

Muista! Valaistus- ja sähkösuunnittelussa kotiin kannattaa lisätä ylimääräisiä pistorasioita ja valaisinten kytkentäpisteitä. Silloin huoneiden monikäyttöisyys säilyy vuosien vieriessä.

Eri huoneiden valaistus: kodikasta ja turvallista arkea

Hyvä ohjenuora kodin valaisuun on, että kaikissa huoneissa ei tarvita yhtä voimakasta valaistusta. Jokaisella lampulla pitäisi olla selkeä tehtävä. Turha valaisin jää käyttämättä, tai se syö sähköä, vaikkei anna huoneeseen lisävaloa tai sisustuksellista arvoa. Esimerkiksi makuuhuoneessa tarvitaan vähemmän valoa kuin kylpyhuoneessa, ja eniten valoa kaivataan eteisessä, keittiössä ja työskentelytiloissa, kuten työhuoneessa tai kodinhoitohuoneessa.

Muista! Ilman pätevyyttä saa asentaa vain sellaisen valaisimen, jossa on valmis pistotulppa tai vanhanmallinen sokeripala eli ruuviliitin. Silloinkin turvallisin vaihtoehto on irrottaa pääsulake tai kääntää kaikki kodin sähkövirrat pois päältä pääkatkaisimesta.

Eteisessä valaistuksen on oltava voimakasta, koska luonnonvaloa tulee yleensä vain ulko-oven himmeistä ikkunoista. Valojen on sytyttävä nopeasti, ettei eteisessä tarvitse odottaa valojen heräämistä. Valokatkaisimen sijoittelukin on tärkeää, jotta eteiseen saadaan valoa heti ulko-ovelta ja toisaalta sisäpuolelta, kun saavutaan muista huoneista.

Eteisessä on tärkeää valaista kaikki kaappi- ja säilytystilat. Tehokas kattovalo voi riittää avokaappien ja naulakon valaisuun, mutta kaappiin sijoitettu rekki tai muu säilytystila voi vaatia lisävaloja, kuten kaapin kattoon istutettuja spotteja. Myös peili tarvitsee tehokkaat valot. Usein hyvä ratkaisu on valita eteiseen kirkkaita kohdevaloja ja yksi hieman himmeämpi yleisvalaisin. Se auttaa silmiä tottumaan valaistuksen vaihtumiseen sisä- ja ulkotilojen välillä.

Oleskelutiloissa vietetään paljon vapaa-aikaa ja tarvitaan monipuolista valaistusta. Olohuoneessa, kirjastossa tai kotiteatterissa valaistuksen pääpaino ei ole käytännöllisyydessä vaan tunnelmassa. Silti jokaisessa tilassa tarvitaan joskus voimakasta valoa, ja esimerkiksi siivoamista tai muuta tarkkuutta vaativaa työtä varten huoneeseen on hyvä lisätä yksi kirkkaampi yleisvalaisin.

Oleskeluhuoneissa on tärkeää pystyä säätämään eri valopisteitä erillisistä kytkimistä. Olohuoneessa tehdään usein yhtä aikaa esimerkiksi töitä tai läksyjä, katsotaan televisiota ja torkutaan sohvalla. Valaistuksen tärkein elementti on kattovalaisin, jonka suuntaa tai kirkkautta voi säätää. Lisävaloina käytetään kohdevalaistusta, mikä luo suureenkin tilaan pienympäristöjä erilaisia puuhia varten. Kohdevaloja voi käyttää myös sisustuksellisista syistä, esimerkiksi taulun, valokuvan tai muistoesineen korostamiseen.

Televisiota ei pitäisi katsoa pilkkopimeässä, ja siksi olohuoneeseen kannattaa valita ainakin yksi tv:n katsomiseen sopiva valo. Liian kirkkaat valot kilpailevat tv-ruudun kanssa, himmentävät värejä ja pilaavat katselukokemuksen. Sopiva valaistus tulee tv:n takaa, ei ylhäältä tai edestä. Valaisimet voivat hyvin olla pöytä- tai lattialamppuja.

Keittiössä vietetään usein paljon vapaa-aikaa, mutta se on ensisijaisesti työskentelytila. Valaistuksen on oltava riittävän tehokasta. Keittiötä on totuttu valaisemaan loisteputkilampuilla ja halogeeneilla, mutta nykyään myös ledit ovat hyvä vaihtoehto. Edutkin ovat selvät: oikealla sijoittelulla valoa riittää, se ei häikäise eikä kuumenna pintoja.

Jos keittiössä ei ole ruokailutilaa, yksinkertainen kohdevalaistus riittää. Jokaisen työtason ja kaapin on saatava riittävästi valoa, ja kätevin ratkaisu on sijoittaa kattoon yleisvalaisin tai upotettu valaisinrivistö sekä jokaiselle työpöydälle oma tasoa valaiseva lamppu, kuten loisteputki, tai rivistö kohdelamppuja, esimerkiksi ledejä.

Jos keittiö on myös ruokailutila, valaistus kaipaa lisää vaihtoehtoja. Syödessä, kahvitellessa ja iltaa istuessa on mukavaa sammuttaa kirkkaat kohdevalot, himmentää yleisvalaistus tai korvata se rauhoittavalla tunnelmavalaistuksella. Keittiön valaistukseen sopivat hyvin lamput, joiden suuntaa voi säätää ja kirkkautta himmentää.

Jos keittiönpöydän ääressä on tapana lukea, askarrella tai tehdä töitä, pöytä kaipaa häikäisemätöntä ja tehokasta kohdevaloa. Valon on oltava noin 60 senttimetrin korkeudella pöydän pinnasta, tai muuten se on tiellä.

Kuivauskaapin, pesualtaan ja tiskikoneen läheisyydessä sijaitsevan lampun on oltava vesitiivis ja roiskesuojattu (ks. Suojausluokat) [Linkki]. Liesituulettimen valaisin valitaan lieden mukaan: halogeenivalot tai liian voimakkaat ledit heijastuvat keraamisesta liedestä häiritsevästi. Sen sijaan perinteisen lieden kanssa ne toimivat hyvin.

Makuuhuoneessa tarvitaan kunnollinen yleisvalaisin, jonka valo leviää tasaisesti huoneen jokaiseen nurkkaan ja jonka valossa nähdään siivota, vaihtaa vaatteita tai muokata sisustusta. Lisäksi makuuhuoneeseen kannattaa sijoittaa tunnelmallisempia valoja, joiden hehkussa on mukava rentoutua tai katsoa vaikkapa televisiota. Epäsuora valaistus kohdistetaan seiniin, kattoon tai lattiaan.

Useimmissa makuuhuoneissa tarvitaan kohdevalaistusta, esimerkiksi pukeutumista, lukemista ja meikkausta varten. Lukulamppu kannattaa suunnata kapea-alaisena joko sängyn päädyn seinään tai suoraan alas niin, että valo valaisee kirjan sivut, muttei häikäise lukijan silmiä tai vieruskaveria. Kääntyvä seinä- tai pöytävalaisin on hyvä, koska se on monikäyttöinen ja toimii niin kohde- kuin tunnelmavalonakin.

Kaappien valaisuun ja pukeutumisvaloiksi sopivat esimerkiksi valot, jotka heijastuvat kaappien ovista luoden yleisvaloa, kun kaapinovet ovat kiinni, ja valaisevat kaappien sisällön, kun ovet avataan. Meikkauspöydän valon on oltava kirkasta ja luonnollista, jotta värit näyttävät aidoilta eikä kasvoihin synny varjoja.

Lisäksi makuuhuoneeseen voi hankkia himmeän yövalon.

Työhuoneessa ja muissa tiloissa, joissa luetaan, tehdään paperitöitä, istutaan näyttöpäätteen äärellä tai vaikkapa viikataan ja lajitellaan vaatteita, valaistuksen on oltava tehokasta. Valon värisävyn pitää olla riittävän valkoinen, jotta värit toistuvat luonnollisella tavalla. Tunnelmavalaistus on väärä valinta.

Vaikka valojen on oltava riittävän kirkkaat ja tehokkaat, valaisimet eivät saisi häikäistä, heijastua häiritsevästi esimerkiksi kirjan sivuilta tai näytöltä tai luoda jyrkkiä varjoja. Paras vaihtoehto on tehokas yleisvalaisin, jonka valo leviää tasaisesti koko huoneeseen esimerkiksi opaalilasikuvun [ linkki: Opaalilasit] avulla.

Lisäksi työpöydälle, vaatekaapin eteen tai kodinkoneiden luo lisätään riittävä kohdevalaistus, kuten pöytä- tai seinälamppu.

Portaikoissa valaistuksen pitää olla riittävä, jotta liikkuminen on helppoa ja turvallista, mutta kulkija ei tunne olevansa valokeilassa. Valot eivät saa häikäistä pieniä eivätkä isoja kulkijoita. Paras valaistus on himmeä ja nopeasti syttyvä. Portaissa kuljetaan myös öisin, joten erillinen yövalo tai liiketunnistimella käynnistyvä valo on paikallaan. Jos valot halutaan laittaa porrasaskelman etureunaan, häikäisyyn kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ja kysyä neuvoa asiantuntijalta.

Yleensä paras ratkaisu on tehokas ylhäältä alas suunnattu valo, joka yltää jokaiselle askelmalle. Valon sijoittaminen kattoon onnistuu, kun katto on riittävän korkealla. Liian matalalla roikkuva valo häikäisee helposti. Jos valaisimet kiinnitetään seinään portaiden viereen, ne kannattaa suunnata alaspäin. Tehokkain tapa on yhdistää katossa riippuva yleisvalo askelmavaloon, jolloin pienet valaisinpisteet valaisevat yksittäiset askelmat. Jos valopisteet ovat suuria, valoja ei tarvita jokaiselle askelmalle erikseen.

Muista valaista myös avoportaikon alapuoli kunnolla, koska muuten portaiden kulkeminen on vaikeaa. Portaikosta seuraavan tilan, kuten eteisen tai käytävän, valaistuksen olisi hyvä syttyä menosuunnassa jo portaiden yläpäässä, kun kuljetaan alaspäin, ja portaiden alapäässä, kun portaita kiivetään ylöspäin. Seuraavan tilan valoja ei pitäisi joutua säätämään portaita noustessa tai laskeutuessa.

Kylpyhuoneen, WC:n ja saunan valaisimien on oltava sopivia kosteisiin tiloihin eli kosteussuojattuja. Lampuilta vaaditaan vähintään suojausluokka IP44 ja pesutilojen katossakin kotelointiluokka IP21. Lue lisää suojausluokista [linkki: Suojausluokat].

Kylpyhuoneessa valaistusta tarvitaan pääasiassa peilin luona. Tehokas peilivalo onkin usein riittävä koko kylpyhuoneen valaisuun. Valo kannattaa suunnata peilin tai katon kautta niin, ettei kasvoille synny varjoja. Jos kylpyhuone on suuri, erillinen kattovalaisin on hyvä lisä.

Myös kylpyhuoneen erilaiset käyttötarkoitukset kannattaa huomioida. Jos kylpyhuoneessa rentoudutaan esimerkiksi kylpyammeessa loikoilemalla, tarvitaan tunnelmavaloa. Myös pyykinpesukoneen käyttö ja pyykkien lajittelu kaipaavat tehokasta kohdevaloa.

Saunan valot ovat oma lukunsa. Tärkeintä on, että valo on riittävän himmeä ja häikäisemätön, mutta alalauteet, portaat ja kiuas erottuvat selvästi. Saunaan sopii esimerkiksi kosteudelta ja vesiroiskeilta suojattu halogeenilamppu, mutta lauteiden korkeudella tai katossa lampun pitää olla lisäksi lämpöluokiteltu. Turvallisen saunavalon kotelointiluokka on IP67.

Ledit eivät toimi kovin hyvin kuumissa tiloissa, koska korkea lämpö lyhentää ledin käyttöikää. Silti riittävän kauas kiukaasta sijoitetut ledit ovat hyvä vaihtoehto, kun ledien laatuun kiinnitetään huomiota. Saunaan sopivat myös lasiset ledvalokuidut. [linkki: Ledit]

Lastenhuoneen lamppujen pitää olla tukevia ja kestäviä. Ulkonäkö on toki tärkeää, mutta johdot on saatava piiloon seinän tai huonekalujen taa, eivätkä lamput voi olla paikoissa, joista ne putoavat helposti lattialle. Parasta olisi, että kaikki lastenhuoneen valaisimet olisivat joko kiinteitä, seinä- ja kattorakenteisiin upotettuja tai riittävän korkealla lasten ulottumattomissa. Turvallisinta on käyttää lamppuja, jotka eivät kuumene, eli hehku- ja halogeenilamppuja kannattaa välttää.

Lastenhuoneessa keskitytään kolmenlaisiin valoihin: tehokkaaseen yleisvalaistukseen, kuten kattovaloon, rauhoittavaan iltavalaistukseen esimerkiksi sängyssä lukemista varten ja turvaa tuovaan yölamppuun. Valot kannattaa suunnata pääasiassa seiniä kohti. Monet aikuisille sopivat valot häikäisevät lattialla leikkiviä lapsia. Yövaloksi riittää himmennetty katto- tai kohdevalaisin tai suoraan pistorasiaan kiinnitettävä yölamppu.

Huom! Joihinkin lamppuihin on sisäänrakennettu useita toimintoja, kuten yleisvalo ja sen sammuessa automaattisesti päälle kytkeytyvä tunnelmavalo, joka toimii öisin kulkuvalona.

Erilaisten lamppujen eli valonlähteiden vertailua

Tarkista aina valaisimesta, minkälaisia lamppuja siinä saa käyttää, ja lampusta, mikä on sen minimietäisyys palavista materiaaleista ja kodin rakenteista. Kuumeneva valaisin, kuten hehku- tai halogeenilamppu, tarvitsee jäähdytystilan myös seinän sisälle upotettuna, varsinkin jos kyseessä on niin sanottu kylmäsädehalogeenilamppu, joka säteilee lämpöä taakseen.

Ledit tuottavat valoa suoraan sähkövirrasta, eli ne ovat niin sanottuja puolijohteita. Ledit ovat energiatehokkaita ja pitkään kestäviä valaisimia, joiden parhaat A+-merkinnän saaneet lamput kestävät jopa 25 vuotta. Käyttöikä on keskimäärin 20 000–30 000 tuntia. Ledit ovat yksi parhaista valinnoista paikkoihin, joissa lampun vaihtaminen on vaikeaa. Ledit eivät myöskään kuumene.

Parhaimmillaan ledit ovat kohde- ja tunnelmavaloissa, mutta markkinoilta alkaa löytyä myös riittävän tehokkaita yleisvaloja. Ledejä on saatavilla mitä erilaisimpiin valaisimiin kohdevaloista plafondeihin, pöytälamppuihin ja kosteiden tilojen valaisimiin. Usein ledvalo kaipaa opaalikuvun [linkki: Opaalilasit], jotta valon pistemäisyys pehmenee. Monissa ledvalaisimissa on mukana myös valoa taittava ja varjoja vähentävä heijastin- tai peilipinta.

Ledkuituvalossa valo johdetaan joko muovisen tai lasisen kuitukaapelin yhdestä päästä sisään ja toisesta ulos. Valonlähde voi olla useamman metrin päässä valopisteestä. Kuitu ei lämpene, eikä valossa ole UV-säteitä, joten se on kaikin puolin turvallinen ja hellävarainen.

Ledien värilämpötila on 3000–6500 kelviniä ja värintoistokyky usein 70–80 Ra. Parhailla ledeillä värintoistokyky on jopa 95 Ra. Ledit vastaavat noin 20–50 watin halogeenilamppuja. Ne ovat ostohinnaltaan kalliimpia kuin esimerkiksi halogeeni- ja hehkulamput, mutta säästävät hehkulamppuihin verrattuna energiaa 70–90 % ja maksavat itsensä takaisin 12–36 kuukaudessa.

Ledvaloja on helpompi himmentää kuin energiansäästölamppuja, muttei niin helppo kuin halogeeni- ja hehkulamppuja. Ledejä ei yleensä voi vaihtaa, vaan jos ledi rikkoutuu, koko valaisin on entinen. Ledejä ei saa hävittää kaatopaikkajätteen mukana, vaan ne kuuluvat sähkö- ja elektroniikkaromuun (SER). Rikkoutuneet ledit ovat pikemminkin sähkölaitteita kuin valaisimia, ja siksi rikkoutunutta ledia on käsiteltävä varovasti niin kauan kuin lamppu on kiinni pistorasiassa.

Loiste- ja pienloistelamput (energiansäästölamput) syttyvät, kun lampun sisällä olevassa kaasussa tapahtuu sähköpurkaus. Malleista löytyy loisteputkia, pyöreitä kämmenlamppuja ja rengasloistelamppuja. Loisteputkissa tarvitaan hyvä häikäisysuoja, kuten opaalikupu, ja valon pitää suuntautua alaspäin. Tärkeää on myös varmistaa, että lampusta on poistettu loistelamppujen vanha riesa: sähköjännitevälkyntä [linkki: Sähköjännitevälkyntä].

Pienloistelamput, joissa on kierrekanta, ovat energiansäästölamppuja. Ne säästävät nimensä mukaisesti energiaa, ja samalla ne ovat pitkäkestoisempia kuin halogeeni- tai hehkulamput. Huonona puolena on hidas syttyminen, joten kiinnitä huomiota lampun merkintöihin. Jos lamppu syttyy heti, se saavuttaa täyden valaisutehonsa alle sekunnissa, kun taas osa lampuista vaatii jopa minuutin. Muista myös, että himmentimissä toimivat vain tietyt energiansäästölamput.

Loistelamput ovat pitkäikäisiä ja kestävät 20 000–50 000 tuntia hinnasta ja laadusta riippuen. Loistelamppujen värilämpötila on 2700–6500 kelviniä ja värintoistokyky noin 80 Ra. Saunan tai kylpyhuoneen valoksi energiansäästölamppua ei suositella, koska lampun elektroniikka voi vaurioitua kosteissa tiloissa. Ylipäänsä loistevalot eivät kestä kovin hyvin kosteutta, kuumuutta tai kylmää.

Energiansäästölamput ja muut loistevalaisimet sisältävät elohopeaa ja ovat ongelmajätettä. Jos loistelamppu rikkoutuu, sitä on käsiteltävä varoen sekä elohopean että mahdollisen sähkövirran takia, kunnes lamppu on irrotettu. Loistelamput säästävät hehku- ja halogeenilamppuihin verrattuna 50–70 % energiaa. Loistevalot ovat edullisempia kuin ledvalot ja suurissa, korkeissa tiloissa tehokkaampia.

Huom! Jos kylmä loistelamppu rikkoutuu, elohopea ei muutu kaasuksi vaan tarttuu lampun lasipintoihin. Jos lamppu on särkyessään kuuma, elohopea höyrystyy, ja silloin huoneesta on poistuttava ja tuuletettava se huolella.

Halogeenilampuissa on halogeenikaasua, joka pitää lampun sisälämpötilan hyvin korkeana ja volframilangan höyrystyneet atomit paikoillaan. Halogeenit on tarkoitettu kohdevalaistukseen. Ne ovat erittäin kirkkaita, ja koska halogeenin valotiheys on suuri, ne häikäisevät helposti. Halogeenit myös kuumenevat. Jos esimerkiksi hyllyn alapuolelle on upotettu halogeenilamppu, hylly lämpenee ja kaapissa olevat ruoka-aineet voivat pilaantua.

Halogeenilamppuja joutuu vaihtamaan aika usein, joten niitä kannattaa valita vain paikkoihin, joissa lampunvaihto käy helposti. Halogeenin värilämpötila on noin 3000 kelviniä ja valo lämpimän keltaista, joskaan ei aivan yhtä tunnelmallista kuin hehkulampussa. Halogeeni on kätevä himmentää, ja himmentäminen pidentää lampun käyttöikää. Halogeeni on hyvä valinta avokupuisiin valaisimiin, kunhan itse lampussa on suojalasi, joka suodattaa muun muassa lampun UV-säteilyn.

Perinteinen halogeeni häviää markkinoilta vuoteen 2016 mennessä. Useimmat halogeenit kuuluvat energialuokkaan C, säästävät sähköä 20–40 % hehkulamppuihin verrattuna ja kestävät kaksi kertaa pidempään. Uusimmat halogeenit kuluttavat sähköä puolet vähemmän kuin hehkulamput ja kuuluvat energialuokkaan B. Halogeenilamput voi hävittää sekajätteen mukana. Vesipisteiden lähellä halogeenit on suojattava kuvulla, koska vesi voi räjäyttää tulikuuman lampun.

Hehkulamput alkavat olla historiaa. Hehkulamppujen valo syntyy, kun sähkövirta kulkee volframilangan läpi. Lampun energiasta vain 5 % näkyy valona, ja suurin osa muuttuu lämmöksi. Hehkulamppujen etuna on edullinen ostohinta, kätevä himmennettävyys ja turvallisuus myös lampun rikkoutuessa. Kun volframilanka katkeaa, lampussa ei enää kierrä sähköä.

Hehkulamppu on lyhytikäinen ja kestää noin 1000 tuntia. Hehkulamppu kuluttaa valonlähteistä eniten energiaa ja on siksi ajan kanssa kallis ostos. Hehkulamppujen värintoistokyky on erinomainen, parhaimmillaan 100 Ra, ja sen värilämpötila on noin 2700 kelviniä. Hehkulamput voi hävittää sekajätteen mukana.

Erikoisvalaisimet

Päivänvalolamput ovat loiste- tai halogeenilamppuja, joiden valo on yhtä kirkasta kuin keskipäivän auringonpaiste. Luonnollisen valkoisessa valossa kodin värit toistuvat täydellisesti. Valoa on riittävästi myös lukemiseen ja muuhun tarkkaan työskentelyyn. Päivänvalolamput ovat kalliita, mutta niiden käyttöikä on pitkä, jopa 5–6 vuotta.

Kirkasvalolamput ovat voimakkaita loistelamppuja, jotka eroavat päivänvalolampuista siinä, että kirkasvalolamput on sertifioitu lääkinnällisinä laitteina, CE-merkitty ja niissä on suurempi luksimäärä (vähintään 2 500). Hinnat liikkuvat 100–300 euron välillä. Kirkasvalolamput hävitetään sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) keräyspisteissä.

Lamppu voi olla erikseen häikäisysuojattu, jolloin se toimii poikkeuksellisen hyvin esimerkiksi työhuoneessa näyttöpäätteen, tabletin tai muun ruudun äärellä. Valaisimessa voi olla liiketunnistin, jolloin lamppu menee päälle vain silloin, kun valoa oikeasti tarvitaan. Liiketunnistimella toimiva valaisin on hyvä vaihtoehto esimerkiksi portaikkoon. Valaisin voi myös reagoida valon määrään, jolloin se sammuu itsekseen aamulla, kun luonnonvaloa on riittävästi.

Tärkeää sanastoa

Energiamerkintä. Kaikissa lampuissa on nykyään energiamerkintä, jolloin A++ on paras ja E huonoin. Perinteiset hehkulamput ovat luokkaa E, halogeenilamput C, energiansäästölamput A ja energiatehokkaimmat ledit luokkaa A+.

Kandela (cd) kertoo lampun kirkkaudesta tietyssä pisteessä. Joskus puhutaan valotiheydestä, luminanssista tai pintakirkkaudesta. Valon määrän lisäksi tärkeää on valon säteilykulma. Yksi kandela vastaa kynttilän kirkkautta. Kirkkaus kasvaa suuremmaksi, jos valo kohdistetaan tarkasti yhteen suuntaan, kun taas kirkkaus vähenee, jos valo heijastuu laajalle alueelle. Mitä pienempi luku, sitä vähemmän valo häikäisee. Yli 18 000 kandelaa/m² häikäisee jo voimakkaasti.

Kelvin (K). Värin lämpötilaa eli värisävyä kuvaavat kelvinit. Valo on lämpimän valkoista, kun kelvineitä on 2 700–3 200. Päivänvalolamppujen valo on vähintään 5 500 kelviniä. Kaikki värilämpötilaltaan alle 4 500 kelviniä oleva valo on hieman kellertävää eli se muuttaa kodin värimaailmaa verrattuna luonnonvaloon. Mitä suuremmaksi luku kasvaa, sitä sinisempää ja kylmempää valo on. Esimerkiksi 5 800 kelviniä on sinertävän valkoista valoa.

Lampun kanta. E-kirjain tarkoittaa perinteistä kierrekantaa, joka on tuttu esimerkiksi hehkulampuista. Kirjaimen perässä oleva numero, kuten 12 ja 14 (pienikantainen) tai 27 (suurikantainen), kertoo kannan leveyden millimetreinä. G-kirjaimella tarkoitetaan nastakantaista lamppua, kuten pienet halogeenit (G4 tai G9) tai kohdevalohalogeenit (GU4, GU10). Loisteputket ovat niin sanottuja kaksikantaisia lamppuja, joissa on nastat molemmissa päissä eikä kierrekantaa.

Luksi (lx) on valovoiman yksikkö, joka kuvaa lampun valaisutehoa tietyssä tilassa. Luksien määrä ei riipu pelkästään valaisimen ominaisuuksista, vaan myös etäisyydestä valoa heijastaviin pintoihin. Kun etäisyys kasvaa, valaisuvoimakkuus pienenee. Tavallisessa asuinhuoneessa riittävä luksimäärä on noin 50 ja työskentelytilassa, ostoskeskuksessa tai muussa julkisessa tilassa 250–500. Pilvisenkin päivän auringonvalo on noin 2000 luksia.

Lumen (lm) kertoo lampun valonmäärästä eli valovirrasta. Noin 60-wattinen hehkulamppu on valonmäärältään noin 800 lumenia. Lumen on korvannut valonmäärän yksikkönä watit, jotka kertovat ainoastaan energiankulutuksesta ja toimivat siksi vain hehkulamppujen tehon mittareina.

Opaalilasit on tehty kahdesta lasikerroksesta, joista toinen on kirkas pohjalasi ja toinen ohut valkoinen tai jonkin muun värinen himmeä lasikerros. Värillisen lasin tarkoitus on hajottaa valoa ja ehkäistä häikäisyä. Samalla valo hajoaa tasaisesti suureenkin tilaan. Joskus opaalilasilla tarkoitetaan täysin läpinäkymätöntä maitolasia, joskus taas osittain läpinäkyvää opaliinilasia.

Suojausluokat. Lampun suojausluokka kertoo, miten tiivis valaisimen kotelointi on ja minkä tyyppisiin tiloihin se sopii ja on turvallinen. Luku on kaksinumeroinen, joista ensimmäinen kertoo valaisimen iskunkestävyydestä. Jos lamppu kestää suurten kappaleiden iskut, ensimmäinen numero on 1, ja täydellisesti pölytiivis lamppu merkitään numerolla 6.

Toinen numero kertoo kosteuden kestosta, jolloin 1-merkitty lamppu on pisarasuojattu ylhäältä päin, 5-merkitty kestää vesisuihkun mistä tahansa suunnasta ja 8 selviytyy jo vedenpinnan alla. IP20 on normaalin sisävalaisimen suojausluokka, kun taas kosteisiin tiloihin suositellaan IP23–IP65-lamppuja sen mukaan, miten kaukana valaisin on vesipisteestä.

Sähköjännitevälkyntä. Loistevaloissa on joskus havaittavissa häiritsevää välkkymistä, mikä aiheuttaa pahimmillaan päänsärkyä ja muita stressioireita. Välkyntä aiheutuu loistelamppujen perinteisestä sytytinmekanismista. Valon väriseminen voidaan korjata asentamalla lamppuun uusi elektroninen sytytin, jonka sähköjännitteen taajuus on yli 30 000 hertsiä (Hz) perinteisen 50–100 Hz:n sijaan. Monissa markkinoilla olevissa uusissa loistevaloissa värinä on valmiiksi poistettu.

Valotiheys. Ks. Kandela [linkki].

Valovirta. Ks. Lumen [linkki].

Valovoima. Ks. Luksi Linkki Watit kertovat sähkön- eli energiakulutuksesta. Ne kuvaavat valon määrää ainoastaan hehkulampuissa, ja kaikissa muissa lampputyypeissä parempi valon määrän mittari on lumen [Linkki]. Noin 60 wattia vastaa noin 700 lumenia.

Värilämpötila. Ks. Kelvin [linkki].

Värintoistokyky eli Ra-indeksi. Värintoistoindeksi kertoo, miltä tekstiilien tai muiden pintojen värit näyttävät kussakin valossa. Ra-indeksi liittyy myös värilämpötilaan. Mitä suurempi Ra-luku, sitä aidommalta värit näyttävät. Värintoistoindeksin pitäisi olla vähintään 80, mutta vasta yli 90 Ra:n värintoisto riittää siihen, että värit näyttävät luonnollisilta eivätkä kallistu esimerkiksi keltaiseen.



Kuinka hyvä artikkeli oli?



Palaute