kilpailuta urakka

Sopiva energiansäästöratkaisu: ilmalämpöpumppu, maalämpöpumppu, aurinkokeräin vai jokin muu?


Jokainen meistä haluaa pienentää kodin sähkönkulutusta ja lämmityskustannuksia. Pienempien laskujen lisäksi ekologiset valinnat ovat pitkän tähtäimen sijoituksia, koska energiatehokkuus nostaa aina talon tai asunnon arvoa. Usein vaakakupissa on myös asumismukavuus, kuten puhdas sisäilma. Lisäksi energian säästämiseen kannustaa lainsäädäntö, joka tiukentuu koko ajan erityisesti uudisrakentamisessa.

Kahta ääripäätä edustavat luontoa kuluttavat energiamuodot, kuten sähkö- tai öljylämmitys, ja uusiutuvat energianlähteet, kuten puupohjaiset polttoaineet, tuuli- ja vesivoima sekä auringon lämpösäteilyä hyödyntävät ratkaisut. Taloudellisia säästöjä syntyy käytännössä aina, kun uusiutumattomista energianlähteistä loikataan uusiutuvien puolelle tai niitä käytetään rinnakkain.

Puu on uusiutuvista energiamuodoista tutuin. Puulla lämmittäminen on ekologista, kun palaminen on tehokasta ja sitä kautta vähäpäästöistä. Lisäksi palamislämpö pitää saada talteen, eli tulisijan on oltava varaava. Tuuli- ja vesivoimaa voi ostaa useilta sähköyhtiöiltä, mutta talokohtaisena ratkaisuna tuuli- ja vesivoima ovat yleensä vielä liian kalliit ja työläät.

Eniten kysymyksiä herättävät aurinkoenergiaa hyödyntävät ratkaisut. Ne ovat suosituimpia tapoja pienentää kodin sähkönkulutusta ja käytännössä jokaisen omakotiasujan ja yhä useammin myös rivi- ja kerrostaloasujan tavoitettavissa. Vaihtoehtoja on useita, ja siksi käsittelemme niistä jokaista tarkemmin.

ilmalämpöpumput (ilma-ilmalämpöpumput, ILP)

ilma-vesilämpöpumput (IVLP)

poistoilmalämpöpumput (PILP)

maalämpöpumput (MLP)

aurinkokeräimet.

Lämpöpumput maalla, vedessä ja ilmassa

Lämpöpumppuvaihtoehtoja on useita, mutta kaikkien toiminta perustuu siihen, että pumpun ulkoyksikkö kerää talteen auringon säteilylämpöä joko ilmasta, vesistöstä tai maaperästä. Lämpö voi siirtyä suoraan ilmasta huoneilmaan tai lämpöä voidaan kerätä kodin vesivaraajaan, josta lämmin vesi kiertää pattereihin tai vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Useimpia lämpöpumppuja voi käyttää kodin käyttöveden lämmitykseen ja lämpiminä kuukausina huoneilman viilentämiseen.

Kun sähkö- tai öljylämmityksen rinnalle tai korvaajaksi hankitaan lämpöpumppu, tavoitteena on, että lämmityskuluissa säästetään vuodessa noin 20 % ja energiankulutuksessa noin 70 % saadaan lämpöpumpun kautta. Eri vaihtoehdoissa on kuitenkin suuria eroja, ja sopivan lämpöpumpun valintaan vaikuttaa muun muassa talon ikä, nykyiset energianlähteet, kodin tilaratkaisut ja ympäröivä maasto.

Lämpöpumput jaetaan seuraaviin ryhmiin:

ilmalämpöpumput (ilma-ilmalämpöpumput, ILP)

ilma-vesilämpöpumput (IVLP)

poistoilmalämpöpumput (PILP)

maalämpöpumput (MLP) .

Ilmalämpöpumput: lämpöä ulkoilmasta sisäilmaan

Ilmalämpöpumppu on monitoimilaite, joka lämmittää tai viilentää ulkoa keräämäänsä ilmaa. Pumppu toimii sähköllä ja on helppo yhdistää esimerkiksi sähkölämmitykseen. Ilmalämpöpumppu toimii parhaiten lähellä nollaa pysyvissä ulkolämpötiloissa, mutta Suomen oloihin sopivimmat laitteet ovat tehokkaita jopa –25-celsiusasteeseen asti.

Ilmalämpöpumpun hyviä puolia on, että asennus onnistuu yhtä hyvin vanhoihin taloihin ja uudisrakennuksiin sekä omakoti-, rivi- ja kerrostaloihin. Lämmin ilma leviää tasaisesti huoneisiin lattioita myöten, eikä pumpun toiminta sotke kodin ilmanvaihtojärjestelmää, kunhan pumppu on asennettu oikein. Kesäisin pumpun käyttö viilentimenä on iso etu, ja viilennys on edullista. Pumppu kuluttaa kesäkuukausien aikana hyvin vähän sähköä eivätkä talven lämmityssäästöt mene hukkaan.

Ilmalämpöpumpun huonona puolena on, että pumppu kaipaa kylminä kuukausina tuekseen toisen lämmönlähteen. Lisäksi pumpun sisä- ja ulkoyksiköt on asennettava varsin näkyvään paikkaan, koska ne vaativat tietynlaiset olosuhteet toimiakseen optimaalisesti. Ulkoyksikön on oltava myös sellaisessa paikassa, jossa kondenssiveden kerääntyminen ei haittaa ja huolto on helppoa. Jos kodissa on useita kerroksia, oma pumppu tarvitaan niistä jokaiseen.

Vaikka nykyaikaiset pumput ovat hiljaisia, ne pitävät aika ajoin pientä ääntä, kuten hurinaa ja lirinää, ja siksi niitä ei kannata sijoittaa tilaan, jossa tarvitaan hiljaisuutta, esim. makuu- tai työhuoneeseen. Ulkoyksikön ääni voi häiritä herkimpiä naapureita, pääasiassa rivi- tai kerrostaloissa.

Ilmalämpöpumppu kaipaa ylläpitoa, ja mikro- ja karkeasuodattimet puhdistetaan säännöllisesti imuroimalla ja vaihdetaan määräajoin. Sisäyksikön kennon puhdistamiseen tarvitaan ammattilainen, koska esimerkiksi kylmäaineen käsittely vaatii kylmälaitteiden käsittelyluvan.

Parhaiten ilmalämpöpumppu maksaa itsensä takaisin puulla tai sähköllä lämmitettävässä talossa, joskin öljyllä lämpiävät jäävät vain vähän jälkeen. Pumppu toimii tehokkaimmin pohjaratkaisultaan avarassa ja hyvin eristävässä talossa, jossa on koneellinen ilmanvaihto. Ilmalämpöpumppu on hyvä ratkaisu allergikkoperheisiin, koska pumppu puhdistaa kierrättämänsä sisäilman eikä päästä esimerkiksi siitepölyä kertymään huoneisiin. Pumppu myös kuivattaa ilmaa.

Ilmalämpöpumppu on nopeimpia ja edullisimpia energiansäästöratkaisuja. Asennus vie 1–2 työpäivää ja käyttöikä on 10–15 vuotta. Kohtuullinen hinta 100 neliömetrin kotiin asennustöineen on 1500–2500 euroa. Pumpun pitäisi maksaa itsensä takaisin 5–6 vuodessa. Lämmityskustannuksissa tavoiteltu säästö sähkölämmitykseen verrattuna on noin 30 %.

Mitä kannattaa ottaa huomioon ostovaiheessa?

• pyydä tarjous kerralla koko urakasta: sopivien laitteiden valinta ja sijoitus, asennus käyttökuntoon, lämmönjakeluverkosto, käyttöönotto-opastus, takuu ja mahdollinen huoltopalvelu

• panosta laatulaitteeseen, joka on juuri sopivan tehokas ja Suomen oloihin suunniteltu

• tarkista, että laitteeseen löytyy varaosia vuosienkin päästä

• anna asiantuntijan päättää ulko- ja sisäyksikön sijainti

• etsi asennukseen ammattilainen: kylmäaineputket on koteloitava kunnolla, läpiviennit eristettävä ja kondenssivesi ohjattava pois rakenteista

• lämmityskäyttöön sopivin on usein invertterimalli, joka säätelee tehojaan

• viilennyskäyttöön sopisin on usein ON/OFF-malli, joka käy vakiotehoilla

• käytä pumppua oikealla tavalla (esim. säädöt)

• vältä tuplalämmitystä, esim. patterit päällä samassa huoneessa kuin pumppu.

Ilma-vesilämpöpumput lämmittävät vettä

IVLP:n toimintaperiaate on sama kuin ilmalämpöpumpun, eli lämpö kerätään ulkoilmasta sähköllä toimivan ulkoyksikön eli höyrystimen avulla. Ilma-vesilämpöpumppu ei lämmitä suoraan sisäilmaa, vaan vesivaraajan vettä, jota kierrätetään vesikiertoisessa lämmitysjärjestelmässä, kuten lattialämmitysputkissa tai pattereissa. Lisäksi varaaja tuottaa lämmintä käyttövettä.

Parhaimmat IVLP-pumput toimivat hyvin kovillakin pakkasilla ja lämmittävät tehokkaasti suuren osan vuotta. Kylmimmillä keleillä talosta pitäisi löytyä varalämmönlähde, kuten lämpöpumpun omat sähkövastukset, öljykattila tai puulämmitys. Laite on pieni, ja se voidaan sijoittaa kotona piiloon, esimerkiksi tekniseen tilaan. Ulkoyksikkö pitää jonkin verran ääntä.

Ilma-vesilämpöpumput sopivat hyvin vanhempiin taloihin, joissa on toimiva sähkö-, öljy- tai puulämmitys. Ratkaisu on pätevä kilpailija myös uudisrakennuksissa suositulle maalämpöpumpulle. Parhaiten edut tulevat esille Etelä-Suomessa sijaitsevissa taloissa, joissa on vesikiertoinen lattialämmitys. Käyttöveden lämmitystehot eivät ole parhaat mahdolliset, ja IVLP on tehokkaimmillaan käyttöveden esilämmityksessä (n. 30–40-celsiusasteeseen).

IVLP:n hinta on suurempi kuin ilmalämpöpumpun mutta selvästi pienempi kuin maalämpöpumpun. Keskimäärin hinta on 8 000–10 000 euroa. Asennus onnistuu 1–2 päivässä, ja pumppu maksaa säästöinä itsensä takaisin noin 4 vuodessa. Säästöjä tulee noin 40 % sähkölämmitykseen verrattuna.

Poistoilmalämpöpumput kierrättävät sisäilmaa

Poistoilmalämpöpumput eivät kerää lämpöä ulkoilmasta, vaan kodin ilmanvaihdon poistoilmasta. Pumpulla voidaan lämmittää huoneisiin leviävää ilmastoinnin tuloilmaa, vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän vettä ja käyttövettä. PILPit vähentävät myös ilmankosteutta ja osa toimii kesäisin viilentimenä.

PILPin hyvänä puolena on, että pumppu toimii kaikilla keleillä ja tuottaa lämpöä tasaisesti 2–3 kW/h. Huoltaminen on helppoa, ja suodattimien vaihto kerran vuodessa riittää. Poistoilmalämpöpumppu ei ole kuitenkaan kovin tehokas lämmönlähde eikä sen hyötysuhde ole yhtä hyvä kuin maalämpöpumpussa . Tyypillisesti PILPin avulla saadaan katettua noin 50 % talon koko lämmitystarpeesta. Se on parhaimmillaan pienissä taloissa, joissa on tehokas ilmanvaihto: vähintään 0,5 kertaa talon ilmatilavuus/h.

PILPin ostohinta putkistoineen ja asennuksineen on 10 000 euron luokkaa. Pelkkä laite maksaa 3 500–7 000 euroa laadusta ja lisävarusteista riippuen. Pumppu maksaa itsensä takaisin pienessä ja hyvin eristetyssä talossa alle 10 vuodessa. Pumpulla säästetään lämmityskuluissa noin 40 % verrattuna sähkölämmitykseen.

Maalämpöpumppu

Maalämpöpumput keräävät joko vesistöön tai maaperään sitoutunutta auringon lämpöenergiaa. Lämpö siirretään sähköllä toimivan pumpun avulla vesivaraajaan, josta lämmin vesi kulkee pattereiden tai vesikiertoisen lattialämmityksen kautta huoneisiin. Varaajasta saadaan myös lämmintä käyttövettä. Lisäksi pumpun voi yhdistää ilmanvaihtolaitteeseen, jolloin maalämpöpumppu toimii viilentimenä.

Lämpöä keräävä putkisto voidaan sijoittaa kolmella tavalla:

• vesistöön upotetaan ja ankkuroidaan muoviputkilenkki

• pystysuora putkisto asennetaan sille porattuun kaivoon (lämpökaivoon), jonka syvyys on enimmillään 200 metriä

• vaakaputkisto asennetaan noin metrin syvyyteen maanpinnasta.

Maalämpöpumpun hyviä puolia on, että se on käytössä hyvin huomaamaton. Sisäyksikkö voidaan sijoittaa esimerkiksi tekniseen tilaan, ja ulkoyksikkö voi olla talosta jopa 30 metrin päässä. Pumppu on hiljainen, sen käyttökulut pienet ja toiminta varmaa. Pumppua ei tarvitse juuri huoltaa, ja käyttöikä on lähes loputon. Putkiston pitäisi kestää, ellei se vahingoitu esimerkiksi väärin asennettuna.

Maalämpöpumpun voi asentaa vanhoihin taloihin ja uudisrakennuksiin, joskin uudisrakennuksissa aloituskulut ovat pienemmät. Maalämpöpumppu on kannattavin ratkaisu suuriin omakotitaloihin, joissa on suuret lämmityskulut. Parhaat säästöt saadaan vesikiertoisella lattialämmityksellä.

Maalämpöpumppu on kalleimpia ratkaisuja – yhdessä poistoilmalämpöpumpun kanssa. Hinta liikkuu 12 000–25 000 eurossa, ja lopulliseen hintaan vaikuttavat lukemattomat asiat. Lisäkuluja tulee esimerkiksi vanhan laitteiston purkamisesta tai vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän rakentamisesta. Pumppu maksaa itsensä takaisin 10–15 vuodessa: suuressa talossa nopeammin kuin pienessä.

Mitä kannattaa ottaa huomioon ostovaiheessa?

• pyydä tarjous kerralla koko urakasta: maalämpöputkiston mitoitus, kaivon poraus tai muut maansiirto- ja asennustyöt, lämmönjakeluverkosto, asennus käyttökuntoon, käyttöönotto-opastus, pihan loppusiivous ja takuut

Vaakaputkisto

• vaakaputkisto vaatii laajan tontin (1,5 m² yhtä putkimetriä kohti)

• jokainen asuinkuutio tarvitsee 1–2 metriä vaakaputkistoa

• vaakaputkiston kaivaminen on puolet edullisempaa kuin porakaivon

• pohjoisessa vaakaputkiston on oltava syvemmällä kuin etelässä

• maaperän laatu voi olla este vaakaputkistolle

Porakaivo

• porakaivo vähentää maansiirtotöitä verrattuna vaakaputkistoon

• porakaivosta saadaan enemmän energiaa putkimetriä kohti kuin vaakaputkistosta

• porakaivon poraus kestää noin yhden työpäivän

• maaperän laatu voi olla este porakaivolle

Vesiputkisto

• kallioranta voi olla este tai hidaste vesiputkistolle

• vesiputkisto säilyttää tontin ulkonäön muuttumattomana

• rannan on oltava vähintään 2 metriä syvä lähellä rantaa

• vesiputkiston lähelle ei saa ankkuroida veneitä ja putkiston sijainti on merkittävä

• vesiputkisto vaatii enemmän putkea kuin vastaavan kokoinen porakaivo

• vesiputkisto on asennettava routarajan alapuolelle: muuten jäät vahingoittavat putkistoa tai vievät sen keväällä mukanaan.

Huom! Hybridivesivaraajien kanssa voidaan yhdessä talossa käyttää useita uusiutuvia energiamuotoja, kuten aurinkokeräimiä, lämpöpumppuja ja puulämmitystä.

Aurinkokeräimet (aurinkopaneelit + varaajat)

Aurinkokeräimillä otetaan talteen auringon lämpöenergiaa. Aurinko lämmittää keräimien tasoja tai putkia, joissa on jäätymätöntä nestettä, kuten propyleeniglykolia, joka on myrkytön ja biologisesti hajoava. Nesteestä lämpö siirtyy lämminvesivaraajaan, ja huoneilmaa lämmitetään vesikiertoisen lattialämmityksen tai pattereiden kautta. Käyttövettä voi lämmittää myös sähkölämmitteisissä taloissa.

Keräintyyppejä on kolme. Tasokeräimet sopivat useimpiin suomalaisiin koteihin. Ne ovat rakenteeltaan yksinkertaisempia ja pitkäikäisempiä kuin tyhjiöputkikeräimet ja tuottavat kesäisin tehokkaammin energiaa. Jos tehoja kaivataan enemmän ympäri vuoden, paras vaihtoehto on tyhjiöputkikeräin, joka saa paremmin talteen viistosti tulevaa hajasäteilyä ja pilvisten ilmojen auringonvaloa. Tyhjiökeräimet ovat noin 30 % tehokkaampia kuin tasokeräimet, ja niiden lämpöhävikki on pienempi. Parabolisia keräimiä käytetään vain suurissa kohteissa.

Keräimillä säästetään veden lämmityskuluissa noin 60 % ja talon lämmityskuluissa 15–30 % vuodessa. Kesäisin lämmintä vettä riittää 100-prosenttisesti, mutta talvisin keräimistä on apua pääasiassa käyttöveden esilämmityksessä. Useimmat keräimet toimivat parhaiten huhtikuusta syyskuulle. Keräimet huolletaan puhdistamalla aurinkopaneelit liasta kerran vuodessa. Lämmönsiirtonesteet tarkistetaan 5 vuoden välein ja vaihdetaan 10 vuoden välein.

Aurinkokeräimet ovat pientalossa kooltaan noin 10 m² ja maksavat asennettuna noin 5 000 euroa. Tyhjiökeräimet ovat kalliimpia kuin tasokeräimet. Keräimet maksavat itsensä takaisin reilussa 10 vuodessa. käyttöikä on 20–30 vuotta. Käyttökuluiltaan keräimet ovat edullisia, ja asentaminen käy ammattilaisilta nopeasti.

Mitä kannattaa ottaa huomioon ostovaiheessa?

• pyydä tarjous koko urakasta: aurinkokeräimet, putkisto, pumppu- ja ohjausyksikkö, vesivaraaja, varoventtiili ja paisunta-astia, käyttöönotto-opastus, takuut ja huoltopalvelu

• osta myös asennus: älä kiipeä katolle ilman turvavarusteita

• putkien asennus on jätettävä painelaite- tai putkiasentajalle

• talon henkilömäärä vaikuttaa vesivaraajan kokoon: noin 100 litraa vettä päivässä/henkilö

• aurinkokeräinten pinta-alan on oltava 1,2–1,5 m²/henkilö

• keräimen ilmansuunta ja kaltevuuskulma vaikuttavat tehoihin

• tasokeräimen lasin paksuuden on oltava ainakin 4 mm, jotta se kestää lumikuorman

• tasokerääjän rakenteen on oltava yli 90 mm, jotta se eristää riittävästi pakkasilla

• tyhjiökeräimen kiinnityksen on annettava liikkumavaraa lumikuorman alla

• valitse vain Solar keymark -sertifikaatilla merkitty tuote.

Kodin eristys

Kun kodin energianlähteitä uusitaan, on tärkeää huolehtia siitä, etteivät sijoitukset mene hukkaan. Talon energiataloutta kannattaa aina ajatella kokonaisuutena, jolloin huomiota kiinnitetään energianlähteen lisäksi talon eristävyyteen. Aurinkoenergiaa hyödyntävät ratkaisut toimivat parhaiten taloissa, joiden rakenteet – seinät, ovet ja ikkunat – on kunnolla eristetty.

Eristyksen tehtävä on estää ilmaa liikkumasta hallitsemattomasti sisä- ja ulkotilojen välillä. Talon rakenteiden ilmanpitävyyttä voidaan kuvata n 50-luvulla. Jos eriste on hengittävä, se imee rakenteista kosteutta, muttei jää märäksi. Puhutaan myös hygroskooppisesta eristeestä. Eriste voi myös hylkiä vettä. Rakenteissa on aina kosteutta, ja siksi seinän ulkorakenteen ja eristeen väliin jätetään ilmarako eli tuuletusrako. Itse eristeessä on usein ulkopuolella tuulensuojakerros eli ilmasulku. Se suojaa vedolta, mutta voi päästää kosteuden läpi. Eristeen sisäpuolella on tiivis höyryn- ja ilmansulkukerros.

Lämmöneristeen eristyskyvystä kertoo lämmönläpäisykerroin (lämmönjohtavuus, U-arvo) . Käytännössä luku on kaikilla nykyaikaisilla eristeillä noin 0,05 W/m²K tai alle. Paloturvallisuus on yksi eristeiden tärkeimmistä ominaisuuksista, ja luvun pitäisi olla A1 tai A2. Eristeet eivät saisi palaa kytemällä tai muodostaa myrkkykaasuja palaessaan.

Mineraalivilloja ovat erilaiset kivi- ja lasivillat, jotka tehdään biohajoamattomista materiaaleista. Mineraalivillojen etuna on kestävyys, palamattomuus ja kyky hylkiä homesieniä. Mineraalivilloja löytyy myös puhallusvilloina.

Puukuituvillat ovat luonnontuotteita. Markkinoilla on puukuitulevyjä ja puhallusvilloja, jotka valmistetaan esimerkiksi kierrätyspaperimassasta tai sellusta. Puukuitu sisältää paljon ilmaa, on hengittävä ja hygroskooppinen. Puukuidut käsitellään erikseen palonsuoja- ja homeenestoaineilla.

Ikkunat ja ovet

Ikkunat ja ovet ovat monen kodin ekologisuuden heikoin lenkki, vaikka niillä on suuri vaikutus talon lämmöneristykseen. Kun vanhat 2-lasiset ikkunat vaihdetaan 3- tai 4-lasisiksi, säästetään vuodessa jopa 10 euroa ikkunaneliötä kohti. Samalla veto lakkaa ja matalampi huonelämpötila riittää. Säästöt ovat selvät. Nykyaikaisten ikkunoiden lämmönläpäisykertoimen (U-arvo) pitäisi olla 0,70–1,8 W/m²K ja uudisrakennuksissa alle 1 W/m²K.

Markkinoilta löytyy matalaenergia- ja passiivitaloihin suunniteltuja ovia, ja yleensä eristävyys on paras myös muissa erikoisovissa, kuten palonsuoja- ja äänieristysovissa. Parhaiten eristetyt umpiovet ovat U-arvoltaan 0,6 W/m²K ja ikkunalla varustetut ovet 0,8 W/m²K. Uudisrakennuksissa ovien U-arvon on oltava alle 1 W/m²K. On tärkeää, että ovien ikkunat ovat 3-lasiset.

Ikkunoiden ja ovien energialuokan kuuluu olla uudisrakennuksissa A tai A+, jolloin E-luku on pienempi kuin 85 kWh/m2. Ikkunoiden ja ovien kuuluu pitää tuulta ja kosteutta, mutta päästää läpi auringon lämpösäteilyä. Ikkunat tiivistetään yhtä monella tiivisteellä kuin on laseja, ja tiivisteinä käytetään kumia, silikonia, silikonikumia tai pehmitettyä PVC-muovia – ei vaahtomuovia. Lasityypiksi kannattaa valita energiansäästölasi tai eristyslasi, jossa parempi eristävyys saadaan lisäämällä lasikerrosten väliin ilmatiivis kaasukerros.

Muista hoitaa luvat kuntoon!

• lämmitysjärjestelmän muuttamiseen tarvitaan kunnan rakennusvalvonnasta maankäyttö- ja rakennuslain toimenpidelupa

• maalämmön vesiputkistoon tarvitaan usein aluehallintoviraston lupa (vesirakentaminen)

• maalämmön vesiputkistoon tarvitaan vesistön omistajan lupa

• maalämmön porakaivoon tarvitaan porauslupa

• lämpöpumppujen asennukseen ja huoltoon tarvitaan kylmälaitteiden asennuslupa

• aurinkokeräimien asennukseen ja huoltoon tarvitaan painelaite- tai putkiasennuslupa.

Tärkeää sanastoa

Hyötysuhde (Coefficient Of Performance, COP) kertoo lämpöpumpun tehokkuuden tietyissä olosuhteissa. Luku kertoo, montako kertaa enemmän pumppu tuottaa energiaa kuin kuluttaa. Koska hyötysuhde kertoo vain yksittäisestä tilanteesta, paljon tietoa jää uupumaan eikä erilaisten pumppujen tehoja voi pätevästi vertailla.

Vuosihyötysuhde kertoo, kuinka tehokkaasti pumppu tuottaa lämpöä suhteessa kuluttamaansa energiaan koko vuoden aikana: kesähelteistä talven pakkasiin. Luku huomioi myös lämpimän käyttöveden tuottamisen. Vuosihyötysuhteesta kertova luku on usein vertailukelpoinen.

Tehokäyrä kertoo aurinkokeräimissä, kuinka hyvin keräin saa talteen aurinkoenergiaa ympäri vuoden. Tehokäyrä riippuu keräimen hyötysuhdekäyrästä. Mitä tasaisempi käyrä, sitä paremmin keräin tallettaa lämpöä eri vuodenaikoina. Tehokäyrä ilmoitetaan wattia per keräinmoduuli tai keräinneliö. Kohdepinta-alana on apertuuripinta-ala eli lasiaukon pinta-ala.

Bruttopinta-ala kertoo aurinkotasokeräimessä ulkomitat.

Absorbaattoripinta-ala kertoo aurinkotasokeräimessä auringonvaloa imevän osan pinta-alan.

E-luku eli energialuku kertoo, paljonko energiaa talo kuluttaa vuodessa jokaista lämmitettyä neliötä kohti (kWh/m2a). Luku on painotettu eri energiamuotojen kertoimilla, eli lämmitysmuoto (sähkö, lämpöpumppu, kaukolämpö jne.) vaikuttaa E-lukuun.

U-arvo kertoo, minkä verran rakenne päästää ulos lämpöä. Mitä pienempi arvo, sitä paremmin rakenne eristää lämpöä. Ennen U-arvo oli K-arvo.

Auringon lämpösäteilyn määrää voidaan kuvata g-arvolla, joka on auringonsäteilyn kokonaisläpäisykerroin. Se kertoo, miten hyvin esimerkiksi ikkuna hyödyntää auringon energian. Mitä suurempi g-arvo on, sitä enemmän ikkuna läpäisee auringonvaloa. Perusarvo on 0,5.

Ilmanpitävyys tai -läpäisevyys ilmaistaan ilmatiiveysluvulla eli n50-luvulla. Se kertoo, montako kertaa tunnissa rakennuksen koko ilmatilavuuden verran ilmaa virtaa rakenteiden läpi ulos. Normaali luku uudessa omakotitalossa on 2 1/h (luetaan: 2 kertaa 1 tunnissa), passiivitalossa 1 1/h ja vanhassa omakotitalossa 4–8 1/h.

Takaisin alkuun. [linkki]




Kuinka hyvä artikkeli oli?



Palaute

kilpailuta urakka